Ennen suomalaisia ja lappalaisia asui suomessa jättimäistä muinaiskansaa, jota kutsuttiin kalevan pojiksi, hiisikisi, metelikansaksi, munkeiksi, jatuleiksi tai jättiläisiksi. Osa heistä eli varsin yksinkertaista elämää maakuopissa ja hankkien ruokansa metsästellen ja kalastellen.
Toiset olivat kuitenkin kehittyneempää väkeä. Heillä oli kallion sisällä isot asunnot. Kerrotaan, että Kaarnavuoressa Saimaalla asui ensimmäisten ihmisten tullessa jättiläinen perheineen…
Hänellä oli vuoressa viihtyisä koti. Sen ovi, joka nykymitoissa on 40m korkea ja 10m leveä, avautui suoraan veden partaalle. Ovelta vei luohikkotie maalle. Jättiläinen oli kuullut, että mikä tehdään, se kannattaa tehdä tervan kanssa. Niinpä hän oli tervannut asuntonsa kivioven niin, että se mustana paistoi kauas järvelle. Oven yläpuolella oli katos, jotta portaat eivät sadeilmoilla kastuisi.
Jättiläisen naapurina eleli piruja ja hiisiä, joiden luolia ja asuntolouhikkoja on muutaman kilometrin päässä jättiläisen asunnosta. Niiltä ihmiset ja erityisesti tietäjät kävivät kysymässä neuvoja vielä yli sata vuotta sitten. Kun ihmisiä alkoi tulla Mikkelin tienoille, toi jättiläisen tyttö isälleen uudisraiviolta poimimansa kyntömiehen hevosineen kysyen, mikä tämä uusi maamyyrästäjä oli. Isä jättiläinen tarkasteli pelokasta ihmistä ja sanoi: Se on niitä, joiden pitää täällä meidän jälkeen asuman. Vie se sinne , mistä löysit. Meidän on aika muuttaa. Jätti lukitsi asuntonsa oven ja muutti perheineen pois.
Nykyään suurin osa tervasta on kulunut pois, mutta tervan loput näkyvät ovessa vieläkin. Vuorikiipeilijät käyttävät oven katosta harjoitellessaan kiipeilyä ohi ylikaltevien paikkojen. Mitä vuoren sisällä on, sitä ei kukaan tiedä, koska kukaan ei tiedä kuinka oven saa auki. (Keijonen Aimo, Kansantarinoita)
Kaarnavuori sijaitsee Anttolasta Puumalaan menevän laivareitin varrella. Luolan oven voi nähdä hyvin järveltä veneestä käsin. Itsekin olen paikalla käynyt ja on todella vaikuttava näky.